Fedina's Blow Me A Kiss "Bella" Tuusniemen ryhmänäyttelyssä

KOILLIS-SAWO SHOW Tuusniemen ryhmänäyttelyssä tuomari Lena Dankerin arvosteltavana oli viisi Serra de Airesinpaimenkoiraa ja näistä narttuja kolme. JUNiorluokassa oli Bellan lisäksi toinen narttu.

  Bellan tuloksena hienosti JUN ERI 1,SA, PN2, SERT

Bellan saama arvostelu:

13 kk feminiininen narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Erinomainen pää. Oikea purenta. Hyvät korvat. Erinomaisesti kulmautunut. Hyvä luusto. Erinomainen runko. Liikkuu erinomaisella askeleella ja hyvin rodunomaisesti. Erinomainen karva. Miellyttävä luonne, kun rentoutuu.

Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen lähestyttäessä

Bellan (Fedina's Blow Me A Kiss) talviterveiset

Moikka!

Talviterveiset täältä Kuopiosta kuvien merkeissä! Siellä on muutama kuva joukossa, jotka kertoo hyvin, hyvin paljon siitä, että Bellan ríemulla ei oo rajaa kun pääsee pihalle. Mahtavia noi kuvat, joista ei oikeesti tiedä, mitä niissä tapahtuu!:D

Huomenna onkin jo sitten Tuusniemi ja odotellaan innolla sitä!:)

Terv. Jessika & Bella

Onnin (Fedina's All Right) ensimmäinen vuosi

Fedina's All Right – meidän Onni.

Onni tuli taloon huhtikuussa. Mummolasta tullessa Onni käytiin hakemassa ja pihalla tutustuttiin. Tyttäremme, kaksi-vuotias neitien neiti, roikkui sylissä ja yritti karkuun jokaista näkemäänsä karvapalloa. Kuitenkin Onnin nukkuessa pää tyttären polvella automatkalla, suli tyttären sydän. Automatkat Onnilta sujuvat hyvin ja paljon ajetaankin pitkääkin matkaa. Ensimmäiset viikot vietettiin kuherruskuukatta, mitä nyt Onni vähän yöllä elämöi. Vahtia piti alusta saakka, naapurit haukkua ja kolinoita tarkkailla. Ulos Onni oppi pyytämään nopeasti ja vahinkoja sattui vain vähän.

Tyttären lelut saivat kyllä kyytiä, samoin koko perheen sukat ja kengät. Mitään suurempaa Onni ei kuitenkaan koskaan tuhonnut Onnin älykkyys tuli heti ilmi, sillä poika oli heti nopea oppimaan. Istumiset, sivulle ja luokse tulot ja paikallaan olot alkoivat sujua. Tokoa Onni aloitti elokuussa ja sitä syksy harrastettiin. Nyt keväällä on tarkoitus jatkaa. Onnilla on hyvä vahtivietti, Onni kotia ja lasta suojaa ja vieraat haukkuu. Haukkumisen lopettaakin osaa jo käskystä, vaikka aluksi taisteltiin Hiljaa! -käskyn noudattamisesta. Perheen isän ollessa töissä Onni tietää että meitä pitää paremmin vahtia ja on sitten virittynyt paljon herkemmäksi. Tyttären ja Onnimannisen suhde on kehittynyt päivä päivältä mukavammaksi. Heidän välillään vallitsee molemmin puolinen kunnioitus ja ystävyys. Onni ymmärtää että lapsi on lapsi, ja lapsi ymmärtää että koira on koira. Tytär on tullut rohkeammaksi myös muissa uusissa tilanteissa, ja ikävöi Onnia silloin kun ei olla kotona tai Onni on hoidossa. Onni huolehtii tytöstä ja rientää tämän itkiessä heti paikalle selvittämään mikä on hätänä.

Onni on nuori uros, mutta kiltti toisia koiria kohtaan. Onni ei koe tarvetta pullistella, vaan ennemminkin haluaa tulla toimeen ja on kiinnostunut muista elollisista olennoista – koirista, kissoista, lapsista ja aikuisista. Onni ei turhia arkaile, vaan haluaa kaikkien luokse. Toisinaan riehaantuu vastaantulijoista niin, että meille on tulla konflikti. Onni on muutenkin vilkas, alkuun olisi jahdannut kaikki autot, polkupyöräilijät, rullalautailijat ja juoksijat sauvakävelijöistä puhumattakaan. Nyt nuori herra pysyy paremmin nahoissaan, vain koirat ja lapset saavat aikaan intokohtauksen. Onni vieläkin innostuessaan hyppii vasten ja saattaa kiskoa hihasta – se on sellaista lapsen leikkiä. Pitää muistaa että Onni on yhä vielä pentu ♥

Näyttelykokemusta meillä on nyt sekä Tampereen pentunäyttelystä syyskuulta, että Messarista joulukuulta. Pentunäyttelyn Onni pisti ihan leikiksi vaikka hyvin silti pärjäsi. Messarissa käytös oli hämmentynyttä, mutta paljon maltillisempaa. Myös koiran näyttäjä oli kokeneempi kuin allekirjoittanut. Jännityksellä odottelemme tulevaa näyttelyissä käymistä.

Onni rakastaa lunta. Etenkin sitä, kun saa toisten koirien kanssa hangessa riehua. Onni loikkii ja koikkelehtii. Onni etsii lumipaakkuja ja keppejä, niitä sitten viskelee lumessa. Riemukasta. Ulkoilumaastot on upeat ja koirapuistokin lähellä, joten vapaanakin saa Onni painella. Ja vapaanajuoksemisen jälkeen uni maistuukin erittäin hyvältä.

Isännäkseen Onni on valinnut perheen isännän, ja palvoo maata tämän jalkojen alla. Toisaalta Onni myös kokeilee juuri isäntäänsä eniten, koska tietää että laumanjohtajan kanssa ne taistelut täytyy käydä. Ja sitten voi turvallisesti käpertyä ihan ihan ihan lähelle nukkumaan. Onni on kaikkea sitä, mitä Onnilta odotettiin. Kaunis, älykäs, rohkea ja ystävällinen perheenjäsen, josta kasvaa vahva, kiltti ja luotettava kodinOnni.

Johanna, Jarmo ja Luna

Bennon (Fedina's Breaking News) ensimmäinen vuosi

Hei Riitta!

Tässä vähän kuvia Bennosta ja niitä kuulumisia vuoden kulusta.

Vuosi on todella kulunut nopeasti ja pikku pennusta on tullut 19 kg
painava nuorukainen.

Benno on alusta asti ollut aika itsenäinen ja päättäväinen koiruus.
Päät päässyt sänkyyn nukkumaan niin meni sängyn alle. Nykyisin nukkuu
aina meidän sängyn alla vaikka yöpyisimme vieraissakin paikoissa. Ei
kelpaa mitkään koirapedit vaikka niitä löytyy erilaisia ja hätä tulee
eteen jos sängyn alle ei mahdu, yrittää vaan tunkea itsensä sinne
väkisinkin. Kertoo aika paljon sen luonteesta.

Benno on avoin eikä vierasta uusia ihmisiä mutta ei ole kuitenkaan
aivan ylitsevuotava. Menee rauhassa uusien ihmisten luokse ja nuuhkii
sekä heiluttaa häntäänsä. Hampaansakin suostuu näyttämään ja
kosketellakin saa. Kesällähän kävimme kerran Match Showssakin ja asiaa
on harjoiteltu muutenkin. Benno tulee myös yleensä hyvin toimeen
muiden koirien kanssa. Metsässä käymme usein koirakavereiden kanssa ja
kerran viikossa seurana on oikea lauma sileäkarvaisia noutajia (kuvat
fb:ssa olet varmaan nähnytkin). Vähän pomoluonnetta siinä kyllä on,
sillä haluaisi mielellään komentaa muita koiria.

Bennosta voi myös hyvällä omallatunnolla sanoa että se on aktiivinen
ja liikunnallinen. Metsälenkit ovat melkein välttämättömyys. Jo
pennusta se alkoi tekemään omia lenkkejä metsässä. Ei auttanut
huudella eikä mennä piiloon. Lenkit ovat kasvaneet isoimmiksi, välillä
käy katsomassa vaan että emäntä ja isäntä ovat vielä metsässä. Näkee
että se todella nauttii juoksemisesta ja hyppimisestä. Valitettavasti
se samalla huomasi että metsästä löytyy muitakin eläimiä ja ajaa siis
takaa kaikkia elukoita: linnut, jänikset ja peurat ovat tulleet sille
tutuksi. Ei oikeastaan jäljestä mutta jos saa hajun ilmasta niin se on
menoa tai jos pääsee näköetäisyydelle esim linnut. Takaa ajettaviin
ovat tulleet mukaan myös mopot, crossipyörät, autot, lumiskootterit,
pyörät ja kaikki mitä saattaa  liikkua metsässä. Lähtee jo etsimään
kohdettaan kun kuulee äänen kaukaa tai sitten näkee jäljet maassa ja
lähtee kuin ammuttuna. Useimmiten tosin lähtee siihen suuntaan mistä
kohde on tullut jos ei ole itse kohdetta nähnyt. Vauhti on uskomaton
ja Benno ei silloin kuule tai näe mitään. On käynyt jo muutamia
kertoja isoimmilla teilläkin kääntymässä koska voi juosta todella
kauaksi. Takaisin se kyllä tulee mutta on saanut meille (lisää?)
harmaita hiuksia päähän. Saa olla kokoajan vähän huolissaan. Muuten
kyllä tottelee luokse tulo käskyä. Olemme yrittäneet kysellä neuvoja
koiraihmisiltä mutta kaikki ovat ymmällään. Tämä paimenkoira kyllä
jättää laumansa ja lähtee ajojahtiin usein olemattomankin perään.
Tällä hetkellä yritämme ?katkaista tavan? ja pidämme sitä pitkässä
narussa kun on oletettavaa että se lähtee. Samoin jos se on lähtenyt
ja tulee takaisin on seurauksena kehumiset tulosta mutta kuitenkin
kiinni naruun. Asiaan kuuluu että kaupungissa tai muuten se ei ryntää
moottoriajoneuvojen perään ollenkaan. Serramaista?

Koulutuksessa yritetään käydä kaksi kertaa viikossa. Benno on
oppivainen mutta vähän huono keskittymään ja malttamaton. Kiihtyy myös
nollasta sataan alle sekunnin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin eli
tempperamenttia löytyy. Alussa meni 10-15 min ennen kuin haukkuminen
ja kiinnostus toisiin koiriin loppui, sitten 10 min keskittymistä ja
sitten pinna loppui. Kävi kiinni lahkeeseen, haukkui, heittäytyi
maahan, rähisi, hyppi jne kaikkea mitä vain kekseliäs koira tiesi. Nyt
menee jo paremmin ja on välillä oikea tähti välillä taas hirviö kun ei
jaksa. Benno haluaa pitää kontrollia koko treenipaikassa ja häiriintyy
hyvin helposti. Uusien asioiden oppimisessa välillä touhottaa liikaa
ja mistään ei tule mitään. Mutta kas vain seuraavalla kerralla osaa
tempun tosi hyvin. Haluaa tehdä kyllä töitä mutta kaiken pitäisi
tapahtua vauhdilla. Soveltuvuustestistä agilityyn emme päässeet juuri
tästä syystä läpi vaan haluavat sen rauhoittuvan. Muuten kyllä pitivät
sitä lupaavana agilitykoirana, joka todella haluaa tehdä hommia ja
jolla on notkeus ja nopeus. Osa syy on tietysti myös ohjaajassa joka
menee mukaan tohotukseen.

Hoitotoimenpiteet kuten kynsien leikkaus, kampaus jne. menevät hyvin.
No karvojahan sillä ei olekaan, joten kampaaminen on parin minuutin
juttu. Takkikin oli talveksi hankittava. Benno on aika huono syömään
ja aamuruoka jää usein kuppiin. Päivän aikana se sitten syö sitä pois.
Alussa otimme kupin pois mutta kun kuulimme niin paljon sen
laihuudesta niin olen antanut kupin nyt olla koko päivän. Annan sitten
illalla enemmän ruokaa, mutta jos on liikaa kupissa niin jättää myös
silloin. Eihän se ole muutenkaan herkkujen perään, ei edes palkkiona
makkara aina maita ja kuitenkin energiaa riittää vaikka muille jakaa.
Tosin kotona se on aina rauhallinen ja nukkuu poissa ollessamme. On
kotona yksin n. 3+3 tuntia päivässä. Osaa kyllä leikkiä yksinkin ja
mieli-
leluja ovat muoviset purkit, pari tuntia vierähtää niiden kanssa hyvin.

Koira on kyllä haastava mutta maailman paras ja kaunein serrahan siitä
on tietysti tullut. Sillä todella on hyvä kyky hurmata kaikki ihmiset
vilkkaudellaan ja uteliaisuudellaan. Esimerkkinä Markuksen siskon
perhe, jotka eivät ole niin sanotusti koiraihmisiä. Nyt he kaikki
haluavat rapsutella ja helliä sitä sekä makaavat sen vieressä
lattialla melkein kilpaillen sen huomiosta. Hassuja nuo aikuiset
ihmiset tuumaa siihen Benno. ?

Pakkasterveisin

Benno, Markus ja Tiina